VIP-illassa

SappeeKilpailuihin kannattaa aina osallistua. Tänä vuonna olen jo toista kertaa SUN Radion järjestämässä tapahtumassa; keväällä oltiin ravien VIP-aitiossa ja eilen illalla onnetar kuljetti minut ja ystäväni turistibussilla Pälkäneelle katsomaan Sappeen hiihtokeskuksen kesäteatteriin musikaalia Yhden tähden hotelli. Reissu oli mieluinen, sillä en ole koskaan käynyt Pälkäneen ja Sahalahden suunnassa. Menomatkalla päivänäöllä näkyi sydäntä muljauttavaa maalaismaisemaa ja pieteetillä pidettyjä 1920-luvun mummonmökkejä kukkatarhoineen. Ukkosen ja päivänpaisteen tuulella käyvässä maisemassa jokainen tönö näytti paratiisilta. Lähtisin, muuttaisin ja jäisin, jos lähikauppa, muutama etninen ravintola ja kahvila olisivat kivenheiton päässä.

Musikaalin oli käsikirjoittanut ja ohjannut Kummelistakin tuttu Tampereen teatterin entinen johtaja Heikki Vihinen. Tyylilaji oli vaativa: kyseessä oli perinteinen kesäteatterin puskakomedia, jossa ei vältetty noloimpia kliseitä kuten miestä naisen vaatteissa ja känniörvellyksiä potenssissa tuhanteen. Maalaisromantiikka ja kaupunkilaiskyynisyys ottivat toisistaan mittaa. Teemana oli avioliitto ja kahden pariskunnan kohtaaminen konkurssikypsässä korpihotellissa. Nuoripari oli viettämässä hääyötään ja vanha pari etsimässä jatkoaikaa kulahtaneelle suhteelleen. Puolalainen tanssiorkesteri Varsovan Liitto tahditti farssia poimimalla laulujen nimet pariskuntien dialogista. Musiikki oli sekoitus vanhaa Suomi-iskelmää, amerikkalaista rock’n rollia ja uudempaa Suomipoppia. Vahvimpana laulusuorituksena mieleeni jäi Anette Ekholmin tulkinta Maija Vilkkumaan biisistä Ingalssin Laura.

KääriäinenMusikaali meni paikoitellen Jorma Kääriäisen sooloshow’ksi, sillä selvästi osa yleisöstä oli tullut ensisijaisesti katsomaan Agentseista tuttua artistia. Kääriäinen on tehnyt loistavan comebackin raitistumisen jälkeen ja innoitti jopa parikymppisiä tyttöjä heilumaan yleisössä kirkuen. Tämä saattoi olla camp-huumoria, mutta ainakaan tunnepitoisia yleisön reaktioita illasta ei puuttunut. Ilta jatkui vielä musikaalibändin ja Kääriäisen tahdeissa Huippu-ravintolassa. Hiihtokeskuksen romanttinen rinnemaisema auringonlaskuineen toimi sinänsä kulissina, johon verrattuna kesäteatterin oikeat kulissit tuntuivat kalpeilta.

sappeen-lomakeskusKäyn yleensä kesäteattereissa vain muiden kutsumana, mutta tämä elämys oli kesäteatterikokemuksistani parhaimmasta päästä. Musikaali oli rehellisen kansanomainen, mutta dialogin tasolla päästiin välillä absurdeihinkin sfääreihin ulos arkirealismista. Heteronormatiivisten parisuhteiden kliseistä en taas kostunut, eli mies-nais-sanailu ei kantanut minnekään. Saatan tulevina vuosina eksyä Sappeen kesäteatteriin tämän kokemuksen rohkaisemana aivan omatoimisesti.

Nyt pääsen elvistelemään, kuten -blogissa kuuluu tehdä: kääriydyin fleece-ponchooni ja tuijotin auringonlaskua sinivihreänä siintävässä suomalaiskansallisessa horisontissa. Vain kaakaomuki ja kuvat puuttuvat, sillä kamera jäi kotiin.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s